Taulumäen apteekin terveysvinkkejä

Tältä sivustolta löydät monia käteviä terveysvinkkejä terveyteen ja sairauksien hoitoon liittyvistä asioista.

Iso osa terveysvinkeistä löytyy myös puhuttuna versiona niille käyttäjille, jotka eivät pysty tekstiä näytöltä lukemaan. Kaikki äänitiedostot ovat mp3 muodossa ja aukeavat uuteen ikkunaan. Mikäli käytössäsi on uudenaikainen selainohjelma, pitäisi äänitiedoston alkaa toistua automaattisesti, kun olet klikannut linkin auki.

Terveysvinkit puhuttuna

Kaikki puhutut terveysvinkit »

Terveysvinkit tekstinä

10.10.2014

Miehen terveys

Keskivartalon lihavuus, korkea kolesteroli ja kohonnut verenpaine. Siinä kolme tavallisinta riskitekijää, jotka alkavat hiljalleen hiipiä monen keski-ikää lähestyvän suomalaisen miehen sairauskertomukseen. Listaan voisi lisätä myös verensokeriarvojen huonontumisen. Näiden kaikkien taustalta löytyy usein liian vähäistä liikuntaa, epäsäännöllistä ruokailurytmiä sekä huono ruokavalio, jota ryydittää mahdollisesti vielä tupakointi sekä liiallinen alkoholin käyttö.

Korkea kolesteroli ja kohonnut verenpaine lisäävät valtimotautien riskiä. Vaara vaanii usein siinä, että verenpaine- ja kolesteroliarvojen asteittainen kohoaminen saattaa pitkään tapahtua täysin oireettomasti ja konkreettiset oireet havaitaan vasta sitten, kun on jo kyse valtimotaudista. Kohonneet verensokeriarvot saattavat puolestaan olla merkki ns. 2-tyypin diabeteksen kehittymisestä, joka on sepelvaltimotaudin suurin riskitekijä.

Kolesteroliarvojen, verenpaineen sekä verensokeritason seuraaminen erilaisilla mittauksilla olisi hyvä olla säännöllistä viimeistään 40-vuotiaasta alkaen. Ylipaino ja keskivartalolihavuus ovat asioita, jotka jokainen voi helposti todeta itsekin ilman kalliita mittauksia hyppäämällä vaa´alle tai ottamalla mittanauhan käteen. Paljon käytetty menetelmä ylipainon määrittämiseen on ns. painoindeksin eli BMI-arvon laskeminen. Painoindeksi lasketaan jakamalla henkilön paino pituuden neliöllä. Tämän laskutoimituksen voi tehdä kätevästi esimerkiksi Sydänliiton verkkosivustolla olevan laskurin avulla. Painoindeksi 25 on raja-arvo, jonka ylittymisen jälkeen aletaan puhua eriasteisesta lihavuudesta. Painoindeksi soveltuu hyvin suurimmalle osalle aikuisista ihmisistä. Poikkeuksiakin on kuten esimerkiksi hyvin lihaksikkaat henkilöt, sillä painoindeksi ei tee eroa lihas- ja rasvakudoksen välillä.

Painoindeksiä paremmin vyötärönympärys kertoo rasvakudoksen sijainnin. Vatsaonteloon kertyvällä rasvalla eli ns. omenalihavuudella on nimittäin todettu selvä yhteys lisääntyneeseen sydän- ja verisuonitautien vaaraan sekä tyypin 2 diabetekseen. Miehen vyötärönympäryksen tulisi olla alle 94 senttimetriä. Jos lukema ylittää 102 cm arvioidaan vatsaonteloon kertyneen rasvan aiheuttavan jo huomattavia terveyshaittoja. Mainittakoon, että naisilla vastaavat lukemat ovat alle 80 cm tavoitearvona sekä yli 88 cm huomattavan terveyshaitan riskirajana.

Luodaanpa katse miehen vyötäröltä hieman alemmas. Jos naisilla ikääntyminen näkyy miehiä nopeammin kasvoilla niin miehillä se sitäkin enemmän tuntuu eturauhasessa. Kun neljä 50 vuotta täyttänyttä miestä kokoontuu yhteen niin melko suurella todennäköisyydellä kahdella, mahdollisesti kolmellakin heistä saattaa olla jo ongelmia virtsarakon toiminnassa ja tyhjentymisessä. Ongelmien taustalla on eturauhasen hyvänlaatuinen liikakasvu, jonka ainoa tunnettu riskitekijä on ikä. Jo 40 vuoden iässä miehen hormonitasapainossa alkaa tapahtua muutoksia miessukuhormoni testosteronin määrän laskiessa. Tämän seurauksena eturauhanen suurentuu ja alkaa ahtauttaa virtsateitä aiheuttaen vähitellen ikäviä oireita kuten tihentynyttä virtsaamistarvetta, heikentynyttä virtsasuihkua ja vajavaista virtsarakon tyhjentymistä, jälkitiputtelua ja jopa kivun tunnetta virtsatessa. Oireita voivat tilapäisesti tai pidempiaikaisesti pahentaa stressi, alkoholi sekä tietyt lääkehoidot.

Eturauhasen hyvänlaatuisen liikakasvun kehittymistä ei mies voi itse varsinaisesti estää, sillä se on vahvasti ikään liittyvä ilmiö. Kuitenkin oireiden äkillistä pahentumista voi pyrkiä välttämään stressittömällä elämäntavalla, jossa alkoholia käytetään vain kohtuudella.

Jos ja kun eturauhanen alkaa temppuilla on sen kunto ehdottomasti tarkastettava lääkärillä esimerkiksi pahanlaatuisen eturauhassyövän poissulkemiseksi. Hyvänlaatuisen eturauhasen liikakasvun hoitoon voi lääkäri määrätä periaatteessa kahdella eri tavalla vaikuttavia reseptilääkkeitä. Toinen ryhmä niistä ikään kuin rentouttaa virtsaputken ympärillä olevaa lihaksistoa, toisen ryhmän lääkkeet puolestaan pienentävät eturauhasen kokoa. Jos oireet ovat kuitenkin hyvin lieviä, saattaa lääkäri antaa miehelle ohjeeksi vain ’odotetaan ja katsotaan’. Tällöin lievien oireiden hoitoon voi kokeilla apteekista iman reseptiä saatavilla olevia erilaisia kasvipohjaisia valmisteita. Niitä hankittaessa on aina muistettava kertoa apteekin farmaseutille mitä muita lääkkeitä on käytössä samanaikaisesti.

Hyvä mies, terveytesi takia muista seuraava nyrkkisääntö: tupakoitsijan potenssi pienenee, verenpaineen kohoamiseen riittää jo pari kaljaa päivässä ja liikkumattomuus lisää lähes kaikkien sairauksien riskiä. Pidäthän siis itsestäsi yhtä hyvää huolta kuin autostasi!

Näytä koko uutinenPiilota uutinen

6.5.2014

Aurinko ja lääkkeet

Oleskeltaessa auringossa ja samanaikaisesti käytettäessä tiettyjä sisäisesti, suun kautta nautittavia tai ulkoisesti, iholla käytettäviä lääkkeitä voi seurauksena olla haitallinen ihoreaktio. Auringon ultraviolettisäteilyn sisältämät UVA-säteet ovat tavallisimmin tällaisen reaktion aiheuttajia. Tätä samaa UVA-säteilyä saadaan myös solariumlaitteista sekä tiettyjen ihosairauksien hoidossa käytettävistä valohoitolaitteista.

Auringon ultraviolettisäteilyn aiheuttamia haitallisia valolääkereaktioita on kahta tyyppiä: fototoksisia ­ ja fotoallergisia. Näistä yleisempiä ovat fototoksiset reaktiot.

Fototoksisessa reaktiossa on kyse auringonpolttaman kaltaisesta reaktiosta, jonka seurauksena iho on punoittava, kirvelevä ja mahdollisesti turvonnut. Ihon kutina ei yleensä liity fototoksiseen reaktioon tai sitä on hyvin vähän. Fototoksinen reaktio on lääkeannoksesta riippuva ja herkällä henkilöllä se voi ilmaantua jo ensimmäisen lääkekuurin aikana. Se alkaa usein pienellä viiveellä eli muutaman tunnin tai kahden, kolmen päivän kuluttua lääkeannoksen nauttimisesta. Tyypillistä fototoksiselle reaktiolle on, että se sijoittuu hyvin tarkasti sille ihoalueelle, jota ei ole suojattu auringolta esimerkiksi vaatteilla. Fototoksinen reaktio häviää melko pian sen jälkeen, kun lääkkeen käyttö on lopetettu tai ihon auringonvalolle altistuminen on päättynyt.

Fotoallerginen reaktio on harvinaisempi ja se ilmenee vasta lääkkeen toistuvan käytön tai pitkään jatkuneen käytön jälkeen. Kyse on reaktiosta, jossa auringon ultraviolettisäteily muuttaa lääkemolekyylin tai sen hajoamistuotteen iholla allergeeniksi, herkisteeksi eli allergisen reaktion aiheuttajaksi. Fotoallergisen reaktion tunnistaa voimakkaasta kutinasta, näppylöistä ja turvotuksesta. Oireiden täydellinen häviäminen voi kestää muutamasta viikosta jopa kuukausiin.

Ihon herkistymistä auringonvalolle voivat aiheuttaa monet lääkeaineet kuten esimerkiksi antibiooteista doksisykliini tai aknelääkkeistä retinoidit ja ilman reseptiä ostettava bentsoyyliperoksidi. Estrogeenilääkityksen aikana auringonvalolle altistuville ihoalueille voi herkemmin ilmaantua ns. maksaläiskiä. Lista auringonvalolle herkistävistä lääkeaineista on melko pitkä ja siksi asia kannattaakin aina varmistaa omien käytössä olevien lääkkeiden osalta apteekin farmaseuttiselta henkilökunnalta tai tutustumalla huolellisesti lääkepakkauksen pakkausselosteeseen.

Lääkkeiden lisäksi myös tietyt kosmetiikkatuotteissa käytettävät aineet ja kasviyhdisteet voivat herkistää ihoa valolle. Esimerkkinä tästä ovat ns. psoraleenit, joita on mm. koiranputkissa ja väinönputkissa sekä sitruskasveissa ja niiden hedelmissä. Näitä psoraleeneja saatetaan käyttää pieniä määriä hajusteissa. Sen vuoksi hajuvettä ei kannata sivellä iholle, joka altistuu auringonvalolle. Alkoholipitoiset tuotteet (esim. deodorantit) saattavat myös jättää iholle ikävän näköisiä pigmenttiläiskiä tai ruskettumattomia vaaleita läiskiä.

Valoihottumien hoidossa tärkeintä on ennalta ehkäisy eli auringonvalon välttäminen, varsinkin keskipäivän kuumimpina tunteina eli kello yhdentoista ja viidentoista välillä. On hyvä muistaa, että UVA-säteily läpäisee myös lasia, joten ikkunan läpi tuleva valo voi herkistää ihoa ja aiheuttaa ihoreaktioita. Auringossa oleskeltaessa ihon suojaaminen vaatetuksella on tärkeää kunhan pitää mielessään sen, että harvakuituinen kangas päästää iholle jopa puolet auringon UV-säteilystä. Hajusteettoman, riittävän suuren suojakertoimen omaavan aurinkosuojavoiteen käytöstä voi olla apua valoihottuman ehkäisyssä, kunhan voidetta muistetaan käyttää paljon ja sitä lisätään riittävän usein.

Näytä koko uutinenPiilota uutinen

24.4.2014

Asfaltti-ihottuman hoito

Kevätaurinko tekee meistä kaikista aktiivisempia houkutellen ylös sohvilta ja ulos lenkkipoluille. Autotalleista kaivetaan esille monenlaisia liikkumisen apuvälineitä: on polkupyörää ja potkulautaa, rullaluistimia, mopoja ja moottoripyöriä.

Kevään tai kesän polkaisut erilaisilla liikkumisvälineillä rouhaisevat toisinaan hieman pintaa syvemmältä. Asfaltille tai soratielle kaatuminen voi tehdä pahaa jälkeä ja usein kämmenissä, polvissa, käsivarsissa tai kasvoissa onkin ikävän näköistä ns. asfaltti-ihottumaa. Tällöin ihon pintakerros on rikkoontunut rosoisille haavoille, jotka kirvelevät ja niissä on yleensä runsaasti likaa ja pöpöjä. Tällöin viimeistään on muistettava tarkistaa jäykkäkouristusrokotteen voimassaolo! Rokote kuuluu Suomessa kansalliseen rokotusohjelmaan, jolloin sen saa maksutta terveyskeskuksesta. Jos lapsena on saanut täydellisen perusrokotesarjan sitä tehostetaan noin 10 vuoden välein, mutta aikuisen henkilön on itse huolehdittava tehosteannosten otosta. Likaisten ihovaurioiden ja syvien pistohaavojen yhteydessä tehosteannoksia voidaan antaa tiheämminkin.

Ihon hyvä puhdistaminen tapaturman jälkeen on erityisen tärkeää, jotta rikkoontunut iho ei tulehdu. Haavaa suihkutetaan puhtaalla, haalealla, juoksevalla vedellä muutaman minuutin ajan. Huuhtelun lisäksi ja varsinkin iholle vahvasti tarttuneen lian irrottamiseen voi käyttää antiseptista haavanpuhdistusliuosta, sideharsotaitosta ja desinfioituja pinsettejä. Haava kuivataan taputtelemalla sitä nukkaamattomalla puhtaalla pyyhkeellä tai sideharsotaitoksella.

Jos haavasta vuotaa runsaasti verta on verenvuoto saatava tyrehtymään painamalla vuotokohtaa puhtaalla sideharsotaitoksella riittävän pitkään. Tämän jälkeen haavan päälle kiinnitetään haavataitos, jossa mielellään on haavaan tarttumaton pinta. Haavataitoksen tulee olla niin iso, että se peittää koko vaurioalueen. Haavataitos vaihdetaan päivittäin niin kauan kun haava erittää. Samassa yhteydessä haavaa tulee suihkutella puhtaalla vedellä, jolloin myös haavaeritteisiin tarttunut taitos saadaan helpommin irrotettua. Antiseptista haavanpuhdistusliuosta ei pidä käyttää enää tässä vaiheessa, sillä sen turhalla käytöllä vain vahvistetaan ns. resistenttien bakteerikantojen muodostumista.

Heti, kun haava ei enää eritä ei haavataitostakaan tarvitse vaihtaa päivittäin. Tämä perustuu nykyaikaisten haavataitosten erinomaiseen hengittävyyteen, jolloin niitä voidaan pitää vaihtamatta paikoillaan haavaa suojaamassa jopa 5-7 vuorokautta.

Syvät ja voimakkaasti vuotavat haavat sekä kasvojen haavat on aina hoidettava lääkärin tai terveydenhoitajan vastaanotolla. Kasvojen ihon vaurioituminen kaatumisen seurauksena on usein ongelmallisempaa, sillä kasvoilla rosoiset haavat jättävät helposti parantuessaan ikäviä arpia. Mahdollisten arpien ennaltaehkäisyyn ja hoitoon löytyy apteekeista kuitenkin useampiakin tuotteita.

Jos ihorikon tai haavan paraneminen ei edisty ja se näyttää tulehtuneelta on syytä käydä uudelleen lääkärin vastaanotolla. Tulehtuneen haavan tunnusmerkkejä ovat ihoalueen kipu, kuumuus, punoitus ja turvotus.

Liikkuminen on ihmiselle tärkeä niin fyysistä kuin henkistäkin terveyttä ylläpitävä tekijä. Mitä enemmän vauhtia liikunnassa on mukana sitä tärkeämpää on muistaa suojata kehoamme. Viisas liikkuja laittaa kypärän päähän, suojukset käsiin ja jalkoihin ja säätää liikkumisen vauhdin olosuhteiden ja omien taitojensa mukaiseksi.

Näytä koko uutinenPiilota uutinen

10.4.2014

Suojaudu katu- ja siitepölyiltä

Katupölyssä on hiekkaa ja asfaltin murusia, autojen jarruista ja rengaskumista irronneita palasia, nokea sekä maaperän mikrobeja. Katupöly pahimmillaan voi olla jonkinasteinen terveyshaitta kaikille, sillä sen sisältämät pienhiukkaset voivat kulkeutua hengitysteiden läpi verenkiertoon. Perusterve ihminen kokee katupölyn kuitenkin lähinnä epämiellyttävänä pölyn narskuessa hampaissa, kurkun tuntuessa karhealta ja silmät ärtyneiltä. Mutta tilanne muuttuu, kun kyseessä on lapsi, vanhus tai hengityssairas, joille katupöly voi olla todellinen terveyshaitta. Lisävaikeutta heillä aiheuttavat vielä kevään siitepölyt, jotka sekoittuvat katupölyn joukkoon.

Pölyisimpien paikkojen välttelyn lisäksi Allergia- ja astmaliitto sekä Hengitysliitto kehottavat erityisesti herkkiä astmaatikkoja ja allergisia henkilöitä suojaamaan hengitystiet pölyltä katujen siistiytymistä odotellessa. Apteekista saatavat kertakäyttöiset P2- ja P3-luokitellut hengityssuojaimet sopivat hyvin tähän tarkoitukseen. Hengityssairaille suositellaan erityisesti uloshengitysventtiilillä varustettua suojainta, jonka läpi on helpompi hengittää.

Herkkien astmaatikkojen kodeissa avattavissa ikkunoissa kannattaa käyttää tuloilmaa suodattavia kankaita, joihin pysähtyvät niin katupölyt kuin siitepölytkin.

Pölyille allerginen henkilö hyötyy nenän ja poskionteloiden huuhtelusta nenäkannulla tai –huuhtelijalla, jonka voi hankkia apteekista. Huuhtelu puhdistaa nenäkäytävät epäpuhtauksista sekä liiasta limasta, pitää nenän limakalvot terveinä ja helpottaa viime kädessä myös keuhko-oireita. Terveeltä nenän limakalvolta allergian hoidossa käytettävät nenäsuihkeet ja -tipatkin imeytyvät paremmin, jolloin lääkkeistä saatava hyöty paranee.

Pahimpaan siitepöly- ja katupölyaikaan nenä on hyvä huuhdella aamuin illoin. Huuhtelun ja lääkesuihkeen välillä on pidettävä ainakin 15 minuutin tauko.

Nenän huuhteluun käytetään yksiprosenttista suolaliuosta, jonka voi hyvin valmistaa itse lisäämällä puoleen litraan kädenlämpöistä vettä noin teelusikallinen hienoa, jodioimatonta merisuolaa. Suolan määrässä ei kannata nuukailla, sillä liian laimea ja kylmä suolaliuos tuntuu nenässä ikävältä. Monissa apteekeissa on myynnissä suolaliuoksen tekoon tarkoitettuja annospusseja.

Akuutin korvatulehduksen aikana nenää ei saa huuhdella. Muuten nenähuuhtelu on turvallinen ja kerran opittuna helppo tapa lievittää ikäviä pölyistä johtuvia oireita.

Hyvinvarustettujen apteekkien valikoimista löytyy myös ns. inhalaatiosumuttimia, joita käytetään yleensä lääkeaineiden sisäänhengittämisen apuvälineenä. Tämän laitteen avulla henkilö voi höyryhengitysperiaatteella viedä syvälle keuhkoihin pölyiltä puhdistavaa hienojakoista keittosuolaa sisältävää sumuseosta.

Näiden Terveysuutisten vinkit kerättiin Avainapteekkien Apoteekki-lehden tuoreimmasta numerosta.

 

Näytä koko uutinenPiilota uutinen

27.3.2014

Suojautuminen auringolta

Kevät on ihanaa aikaa, kun talven pimeyden jälkeen saamme nauttia taas auringosta! Aurinko on iholla kuitenkin kuin kaksiteräinen miekka: se vahvistaa ihoa sisältäpäin lisäämällä ihon D-vitamiinituotantoa, mutta samalla auringon ultraviolettisäteily on ihosyöpien ja ihon vanhenemisen tärkein aiheuttaja. Ihosyövistä jopa 95 % on jollain tavalla seuraamusta ihon altistumisesta auringolle.

Mitä korkeammalta aurinko paistaa sitä enemmän UV-säteilyä tulee maahan. Kansainvälinen UV-indeksi kuvaa auringon ultraviolettisäteilyn määrää puolen päivän aikaan. Jos indeksi on yli 3 on syytä suojata iho ja silmät. Suomessa indeksi vaihtelee keskitalven nollalukemasta kesän parhaimpien hellepäivien lukemiin 5-7. Ilmatieteen laitos tiedottaa Suomen ja maailmalla sijaitsevien eri kohteiden UV-indekseistä. UV-indeksitiedon voi tilata myös tekstiviestinä matkapuhelimeen.

Auringon UV-säteet muuttavat ihmisen iholla D-vitamiinin esiasteet sellaiseen muotoon, jota elimistö pystyy käyttämään hyväkseen. Tätä kautta D-vitamiinin saantiin runsaimman kesäauringon aikana riittää, että on auringossa kasvot ja kädet paljaina noin 10-15 minuutin ajan kerran kolmessa viikossa.

Auringosta maan pinnalle saapuvasta ultraviolettisäteilystä suurin osa on ns. UV-A-säteilyä ja vain pieni osa UV-B-säteilyä. Ihon palaminen johtuu suurimmaksi osaksi UV-B-säteistä. Aiemmin UV-A-säteitä on pidetty turvallisina ihmisen iholle, mutta viimeaikaisten tutkimusten perusteella myös UV-A-säteet voivat edistää ihosyövän syntyä. Vaaleaihoiset, punatukkaiset ja pisamaiset henkilöt ovat herkempiä palamaan auringossa. Jos iholla on runsaasti luomia on oltava erityisen varovainen liiallisen auringonoton suhteen. Lapsen ohuempi iho sietää aikuista huonommin auringon polttavia säteitä. Ihon toistuva palaminen nuoruudessa lisää ihosyövistä vaarallisimman eli melanooman riskiä.

Aurinko tekee hyvää ihmisen mielelle,mutta siitä kannattaa nauttia varoen ja vähitellen. Herkkien ihoalueiden suojaaminen vaatetuksella on hyvä keino välttää auringon polttavia säteitä. Markkinoilla on erityisesti UV-säteiltä suojaavia vaatteita, mutta esimerkiksi ohut puuvillapaitakin estää noin 90 % UV-säteistä. Lierihattua ja kunnollisia aurinkolaseja ei pidä myöskään unohtaa!

Iholle levitettävillä aurinkosuojavoiteilla voi täydentää vaatetuksella hankittua suojaa auringon haitallisia säteitä vastaan. Aurinkosuojavoidetta tulee levittää iholle reilu määrä noin puoli tuntia ennen aurinkoon menoa. Uusi kerros voidetta tulee lisätä vähintään 1-2 tunnin sisällä auringossa oleskeltaessa. Uinnin, saunomisen, hikoilun tai ihon pyyhkeellä kuivaamisen jälkeen tulisi aina lisätä aurinkosuojavoidetta.

Aurinkosuojavoiteeksi kannattaa valita tuote, jonka suojakerroin on vähintään 30. Suojakerroin voi helposti tuudittaa väärään käsitykseen voiteen kyvystä estää auringon polttavien UV-B-säteiden vaikutusta. Harva käyttäjä nimittäin osaa laittaa iholleen niin paksua kerrosta voidetta kuin mitä voiteen valmistaja on suojakertoimen määritystesteissä käyttänyt.

Aurinko on kuin hyvä renki, joka tekee sopivasti annosteltuna hyvää elimistöllemme. Ei tehdä siitä itsellemme huonoa isäntää, vaan pidetään mielessä ihon ja silmien suojaus jokaisena aurinkoisena päivänä!

Lisätietoja aiheesta löytyy Syöpäjärjestöjen verkkosivuilta.

Näytä koko uutinenPiilota uutinen

27.3.2014

Punkkien levittämät taudit

Keväällä päivälämpötilan kivuttua noin viiden asteen yläpuolelle alkaa jokavuotinen riesa eli punkkisota. Suomessa punkkeja esiintyy runsaimmin saaristossa ja rannikkoseuduilla, mutta vähitellen punkit ovat yleistyneet myös sisämaassa aina Rovaniemen korkeudelle asti. Johtuen suotuisista kosteusolosuhteista punkit ovat erityisen aktiivisia loppukeväästä ja alkusyksystä.

Suomalaisista punkeista noin joka neljäs kantaa Borrelia-bakteeria, joka ihmiseen tartuttuaan voi aiheuttaa borrelioosiksi eli Lymen taudiksi kutsutun monimuotoisen infektiotaudin. Borrelioosiin sairastuu vuosittain arviolta 2000-3000 suomalaista.

Borrelia-bakteeri tarttuu ihmiseen punkin puremasta vasta siinä vaiheessa, kun punkki on ollut kiinni ihossa useampia tunteja. Sitä vastoin punkin mahdollisesti kantama TBE-virus tarttuu ihmiseen punkin syljestä jo muutamassa minuutissa pureman alkuvaiheessa johtaen vakavaan tautitilaan nimeltä puutiaisaivotulehdus eli Kumlingen tauti.

Pelkkä punkin purema ilman epäilyttäviä jälkioireita ei edellytä hoitotoimenpiteitä. Kuitenkin jos puremakohtaan kehittyy muutamaa senttiä laajempi ihottumaläiskä, rengasmaisesti leviävä tai ei, on ihottumaa näytettävä lääkärille. Samoin jos punkin pureman jälkeen henkilöllä esiintyy flunssan kaltaisia oireita kuten kuumeilua, särkyä ja väsymystä on syytä käydä lääkärissä. Mitä nopeammin suun kautta nautittava antibioottilääkitys aloitetaan sitä tehokkaampaa hoito on, jos kyseessä on borrelioosi. Hoitamaton myöhäisvaiheen borrelioosi aiheuttaa ikäviä neurologisia oireita kuten hermosärkyjä ja toimintahäiriöitä (erityisesti kasvohermon halvausta), nivelsärkyjä ja niveltulehduksia sekä pitkäaikaisia ihottumaläiskiä.

Toinen punkin levittämä tauti eli puutiaisaivotulehdus, Kumlingenin tauti, on oireistoltaan salakavala, sillä oireita esiintyy vain noin 10 – 30 prosentilla tartunnan saaneista. Jos oireita ilmenee ne tulevat usein kahdessa vaiheessa: ensin muutaman päivän tai muutaman viikon kuluttua punkin puremasta esiintyy kuumeilua ja epämääräistä pahaa oloa, sen jälkeen seuraa noin viikon kuumeeton jakso ja vasta sen jälkeen osalle tartunnan saaneista kehittyy varsinainen aivokuume. Aivokuumejakson aikana potilaalla on päänsärkyä, niskajäykkyyttä, valon arkuutta, pahoinvointia ja mahdollisesti muita neurologisia oireita. Koska Kumlingen tauti on virusperäinen ei siihen ole tarjolla antibioottihoitoa. Aivokuumevaiheessa olevat sairastuneet hoidetaan aina sairaalassa. Suurelle osalle aivokuumeen sairastaneista jää pitkäkestoisia, toisinaan jopa pysyviä keskushermosto-oireita.

Sotaa punkkeja vastaan voidaan käydä erilaisilla aseilla. Siinä taistelussa erittäin tärkeää on sekä ihmisten että lemmikkien suojaaminen punkin puremilta. Kissan ja koiran punkkisuojaus kannattaa hankkia aina apteekista, sillä siellä on myytävänä nimenomaan kissan tai koiran iholle sopivia lääkeliuoksia ja lääkkeellisiä punkkipantoja. Kemiallisten punkintorjunta-aineiden lisäksi ihmisten on hyvä pukeutua punkkialueilla metsässä ja korkeassa heinikossa liikuttaessa pitkiin housuihin ja vetää sukat housunlahkeen yli.

Päivittäinen punkkitarkastus niin ihmisille kuin lemmikeillekin on hyvä keino borrelioosi-infektion estämisessä. Punkin poistaminen iholta onnistuu helpoimmin apteekista saatavilla punkkipinseteillä tai –pihdeillä. Punkin tukahduttamista rasvalla ei suositella, sillä silloin punkki voi oksentaa suolensisältöään iholle.

Puutiaisaivotulehduksen ehkäisyyn ei päivittäisestä punkkitarkastuksesta ole apua johtuen tautia levittävän viruksen nopeasta erittymisestä punkin syljestä puremakohtaan. Puutiaisaivotulehdusta vastaan on kuitenkin kehitetty rokote, joka suojaa hyvin tältä ikävältä taudilta. Rokotetta annetaan kolmena annoksena, ensimmäiset kaksi pistosta 1-3 kuukauden välein ja kolmas pistos 9-12 kuukauden kuluttua toisesta pistoksesta. Jatkossa tarvitaan tehosteannos 3-5 vuoden välein. Lapsille ja aikuisille on omat rokotteet. Borrelioosia vastaan ei ole olemassa vielä rokotetta eikä kerran sairastettu borrelioosi anna suojaa uusintainfektiolle.

Näytä koko uutinenPiilota uutinen

27.3.2014

Kissan ja koiran sisäloiset ja niiden häätö

Avainapteekkien verkkosivustolla käsitellään tärkeää kevääseen liittyvää aihetta eli koiran ja kissan sisäloisten häätöä.

Suomessa koirilla esiintyvistä sisäloisista eli madoista yleisimmät ovat koiran suolinkainen sekä hakamato. Heisimatoa esiintyy koirilla huomattavasti vähemmän, mutta metsästävillä, koirapuistoissa, näyttelyissä tai ulkomailla vierailevilla tai sieltä tuoduilla koirilla riski heisimatotartuntaan on suurempi. Tätäkin harvinaisempi on ns. piiskamato.

Kissalla yleisimmin esiintyvä sisäloinen on kissan suolinkainen. Ulkona jyrsijöitä pyydystävä kissa voi saada saaliistaan myös heisimatotartunnan. Hakamatotartunta on kissalla harvinainen.

Ulkonäöltään suolinkaiset ovat spagettia muistuttavia, jopa 10-15 senttimetriä pitkiä matoja. Hakamato on kooltaan pieni, alle senttimetrin mittainen. Heisimato on litteistä riisiryynimäisistä jaokkeista koostuva, muutamasta millimetristä jopa usean metrin mittaiseksi kasvava mato.

Yleensä koirat ja kissat saavat matotartunnan syömällä ulkona toisten eläinten jätöksiä tai syömällä pieneläimiä, joissa on matojen toukkamuotoja. Hakamato voi tunkeutua koiraan myös ihon lävitse.

Aikuisen lemmikin sisäloistartunta on usein melko oireeton. Matoja on syytä epäillä, jos kissan tai koiran peräaukko alkaa kutista. Muita oireita ovat muun muassa ripuli tai ummetus, karvan takkuuntuminen ja karvanlähtö, vatsan turvotus, laihtuminen, anemia ja huono yleiskunto. Kissan tai koiran yskä voi olla merkki siitä, että loinen on tunkeutunut eläimen keuhkoihin.

Pienen kissan- tai koiranpennun suolistossa suuri matomäärä voi aiheuttaa hengenvaarallisen suolitukoksen. Kissanpennun madotus onkin tehtävä 2-, 4-,6-,8- ja 10 viikon ikäisenä. Koiranpentu suositellaan madotettavaksi ensin 3-, 5- ja 7-viikon ikäisenä, sitten 10-11-viikoisena sekä uudestaan 14-15-viikkoisena.

Aikuiselle koiralle madotus suositellaan tehtäväksi kaksi kertaa vuodessa, mutta tiineille nartuille ja kenneleissä asuville koirille tätäkin tiheämmin. Kissalle rutiinomainen madotus tehdään 2-4 kertaa vuodessa. Tähän vaikuttaa se miten paljon kissa ulkoilee tai saalistaa pikkujyrsijöitä. Sisäkissalle, joka ei matkustele riittää suppeampi madotus pari kertaa vuodessa. Edellä mainittujen lisäksi on koira tai kissa muistettava aina madottaa pari viikkoa ennen eläimen rokottamista

Apteekista saatavat reseptittömät matolääkevalmisteet soveltuvat yleensä hyvin kissoilla ja koirilla tavallisimmin esiintyvien matojen häätöön. Laajakirjoisissa matolääkkeissä on useampaa vaikuttavaa ainetta, joilla nujerretaan usempi matolajike.Ulkona liikkuvan ja jyrsijöitä metsästävän kissan matolääkkeen tulisi aina sisältää heismatoihin vaikuttaa pratsikvanteeli-nimistä lääkeainetta. Ongelmallisemmissa tapauksissa voi eläinlääkäri tutkia ulostenäytteestä eläimen loiskannan oikean matolääkkeen löytämiseksi.

Säännöllisellä matolääkityksellä suojataan ei vain kissan ja koiran terveyttä, vaan koko perheen terveyttä. Koiran tai kissan suolinkaiset voivat nimittäin tarttua myös ihmiseen, jos tartuntakykyisiä suolinkaisen munia joutuu ihmisen elimistöön. Näitä tartuntoja, vaikkakin onneksi harvoin, esiintyy yleisemmin eläinten kanssa leikkivillä lapsilla. Säännöllinen kissan tai koiran madotus sekä makuualustojen puhtaana pitäminen on hyvä keino ihmistartuntojen ehkäisemiseksi.

Näytä koko uutinenPiilota uutinen

12.3.2014

Käytännön vinkkejä siitepölyallergisille

Keväällä eletään sitä vuodenaikaa, jolloin erilaiset siitepölyt alkavat kiusata niille allergisia ihmisiä. Pähkinäpensas ja leppä aloittavat ensimmäisenä kukintansa. Lepän kukinnan päätyttyä on pienen tauon jälkeen vuorossa koivu.

Siitepölyallergikot kärsivät yleensä nenään tai silmiin kohdistuvista oireista. Tyypillisiä nenäoireita ovat aivastelu, vuotava nuha, nenän tukkoisuus ja kutina. Allergiset silmät ovat kirvelevät, kutisevat, punoittavat ja vuotavat. Hyvin usein voimakkaasti siitepölyille allergisoituneella henkilöllä voi olla sekä silmä- että nenäoireita.

Allergiaoireiden hoidossa paras hoitovaste saavutetaan ennakoimalla. Jos tietää kärsivänsä voimakkaista oireista heti siitepölykauden alussa kannattaa allergialääkkeen käyttö aloittaa jo ennen kuin oireita esiintyykään. Oireiden taltuttaminen on aina vaikeampaa, jos ne pääsevät äitymään kovin pahoiksi.

Allergisten oireiden hoito aloitetaan usein antihistamiinivalmisteella . Periaatteessa kaupan olevat antihistamiinivalmisteet soveltuvat päiväkäyttöön, sillä ne ovat väsyttämättömiä. Yksilölliset erot väsyttävyydessä ovat mahdollisia ja on hyvä muistaa, että allergia itsessään moninaisine oireineen voi olla myös väsymyksen syynä. Antihistamiinitabletin väsyttämättömyydellä ei kuitenkaan ole käytännössä usein suurtakaan merkitystä,sillä koska allerginen tulehdus on voimakkaimmillaan aamuyöllä suositellaan antihistamiinitablettikin otettavaksi illalla, nukkumaan mennessä.

Antihistamiinin satunnainen käyttö auttaa tilapäisoireisiin. Siitepölykausina antihistamiinia kannattaa käyttää kahden viikon kuureina, mahdollisesti pidempäänkin, jos allergisoivaa siitepölyä on ilmassa pidempään.

Voimakkaan allergisen nuhan hoidossa antihistamiinivalmisteen rinnalla käytetään usein paikallisesti nenäonteloissa vaikuttavaa kortisonipitoista nenäsuihketta. Nenäsuihkeen käytössä voi oikealla käyttötekniikalla vaikuttaa merkittävästi lääkkeen tehoon. Tasainen ja rauhallinen sisäänhengitys samalla kun lääkeaine suihkautetaan sieraimeen lisää lääkeaineen kulkeutumista nenän etuosan läpi varsinaiseen vaikutuskohteeseensa jopa 20-kertaisesti. Jos nenä on tukossa on se avattava ennen kortisonisuihkeen antoa niistämällä tai avaavalla nenäsuihkeella. Avaava nenäsuihke ei mitenkään hoida nenän limakalvoilla jylläävää allergista tulehdusreaktiota ja siksi sitä käytetään vain tilapäisesti, korkeintaan viikon ajan. Nenän säännöllinen suolavesihuuhtelu avaa myös tukkoista nenää ja helpottaa nenän kautta tapahtuvaa hengitystä.

Kutisevat, kirvelevät, punoittavat ja vuotavat silmät ovat merkki allergiasta. Antihistamiinit auttavat myös näihin oireisiin, mutta jos silmät oireilevat voimakkaasti lisätään hoitoon allergisten oireiden rauhoittamiseen tarkoitetut silmätipat, joita saa apteekista joko pulloon pakattuna tai kertakäyttöpipeteissä.

Jos allergiaoireet tulevat ensi kertaa lapselle tai jos ne aikuisella ovat niin voimakkaat, että itse aloitetusta hoidosta ei tunnu olevan riittävästi apua on syytä mennä lääkäriin.

Siitepölyallergia on kiusallinen vaiva, mutta hoidettavissa, kun noudatetaan seuraavia yleisohjeita:

  • älä viivyttele allergialääkityksen aloittamisessa
  • opettele erottamaan normaali flunssaan liittyvä nuha allergisesta nuhasta
  • älä turhaan pelkää kortisonisuihkeen käyttöä allergisen nuhan hoidossa, vaan aloita käyttö ajoissa ja käytä riittävän pitkään
  • käytä allergian aiheuttamiin silmäoireisiin niihin tarkoitettuja silmätippoja säännöllisesti, ei vain silloin tällöin

Kysy apteekista apua allergiasi hoitoon, siellä sinua palvelee aina lääkealan asiantuntija!

Näiden Terveysuutisten lähteinä käytettiin Suomen Apteekkariliiton Varmista valintasi- vinkkejä sekä Avainapteekkien Oma terveys- palstan aiheeseen liittyviä artikkeleita.

Näytä koko uutinenPiilota uutinen

12.3.2014

Itsehoitolääkkeiden oikea ja turvallinen käyttö

Viime vuosina valtakunnallisesti apteekeissa esille nostettu Varmista valintasi-kampanja on tuonut esille apteekkien erittäin tärkeää roolia itsehoitolääkkeiden oikeassa, järkevässä ja turvallisessa käytössä. Kampanjan tavoitteena on ollut aktivoida asiakkaita hyödyntämään suomalaisten apteekkien farmaseuttista ammattitaitoa ja osaamista itsehoitoon ja itselääkintään liittyvissä asioissa.

Ilman reseptiä ostettavia itsehoitolääkkeitä ei pidä koskaan rinnastaa käytön kannalta normaaleihin kulutustavaroihin. Oikein käytettynä itsehoitolääkkeet ovat turvallisia, mutta niiden käyttöön saattaa liittyä riskejä kuten haittavaikutuksia tai yllättäviä yhteisvaikutuksia muiden samanaikaisesti käytössä olevien lääkkeiden kanssa.

Tarkastellaanpa esimerkiksi tulehduskipulääkkeitä, joihin muun muassa kuuluvat laajasti käytössä olevat ibuprofeenivalmisteet. Tulehduskipulääkkeet lisäävät tiettyihin lääkkeisiin liittyvää verenvuotoriskiä estämällä verihiutaleiden toimintaa, jolloin veren hyytyminen heikentyy. Riskiryhmänä ovat erityisesti verenohennuslääkkeitä- sekä tiettyjä masennuslääkkeitä käyttävät potilaat, joille suositellaankin kipulääkkeeksi parasetamolia. Varfariini-verenohennuslääkettä käyttävien potilaiden on kuitenkin muistettava, että verenvuotoriski kasvaa parasetamoliakin käytettäessä, jos käyttö on pitkäaikaista ja vuorokausiannos ylittää 2 grammaa. Tulehduskipulääkkeet voivat estää samanaikaisesti käytettynä pieniannoksisten ASA-valmisteiden verisuonitukoksia estävää vaikutusta. Tämä haitallinen yhteisvaikutus voidaan estää nauttimalla ASA-valmiste kaksi tuntia ennen muuta tulehduskipulääkettä.

Tulehduskipulääkkeet voivat myös vaurioittaa mahan limakalvoa. Pitkään jatkuva tulehduskipulääkkeiden käyttö voi heikentää myös tiettyjen verenpainelääkkeiden tehoa.

Aina itsehoitolääke ei ole oikea valinta asiakkaan oireisiin. Esimerkiksi astmaa sairastavalle yskä voi olla oire sairauden pahenemisvaiheesta, jolloin ilman reseptiä ostettavan yskänlääkkeen asemesta apteekissa ohjeistetaan henkilöä tehostamaan astmalääkitystään.

Apteekeista annettavalla maksuttomalla lääke- ja terveysneuvonnalla on suuri taloudellinen merkitys myös muun terveydenhuollon menoihin kohdistuvissa säästötalkoissa. PricewaterhouseCoopers ja Suomen Apteekkariliitto julkaisivat vuonna 2010 selvityksen, jonka lopputuloksena arvioitiin apteekkien lääke- ja terveysneuvonnalla säästettävän päivittäin 17000 käyntiä yleislääkärillä, 2000 käyntiä päivystyksessä, 7100 reseptilääkemääräystä ja 300 vuodepotilasyötä. Tämä kaikki siis vain yhden päivän aikana! Ja kun luvut muutetaan rahaksi puhutaan vuositasolla noin 565 miljoonan euron säästöistä, jotka apteekit tarjoavat terveydenhuollolle. Tästä summasta suurin osa eli noin 411 milj. euroa syntyy apteekkien maksuttomasta terveysneuvonnasta.

Toinen tärkeä puoli asiassa on se, että ilman apteekkihenkilökunnan ammattitaitoista lääkitystarpeen kartoittamista voi potilas pitkään jatkuneella itsehoitolääkkeen käytöllä tietämättään viivästyttää jonkin välttämättömän terveydentilaansa liittyvän tutkimuksen suorittamista.

Varmista siis itsehoitolääkkeesi sopivuus aina apteekissa! Saamasi tieto ei lisää tuskaa, vaan se lisää lääkehoitosi turvallisuutta!

Näytä koko uutinenPiilota uutinen

25.2.2014

MATKAILU: Schengen-todistus & eurooppalainen lääkemääräys

Matkailu virkistää ketä tahansa talven loskakelien keskellä. Onnistunut lomamatka on etukäteen hyvin suunniteltu ja laukut on pakattu unohtamatta matka-apteekkia. Apteekista kannattaa kysyä neuvoa sopivien hygienia- ja hoitotuotteiden valintaan matkakohteesta riippuen.

Lennettäessä lomakohteeseen on lääkkeet ja mahdolliset reseptit pakattava aina käsimatkatavaroihin. Tärkeää on huomioida nestemäisten valmisteiden kuljetusmääräykset sekä lääkkeiden säilytyslämpötilat. Jos lääke on säilytettävä kylmässä kannattaa selvittää etukäteen miten se onnistuu matkan aikana ja matkakohteessa.

Mukaan lomamatkalle on otettava luonnollisesti säännöllisesti käytössä olevat lääkkeet ja niiden reseptit tai reseptikopiot. Jos reseptit on jo muutettu sähköisiksi voi mukaan ottaa lääkärin tulostaman potilasohjeen. Vaihtoehtoisesti voi itse tulostaa netistä Kansallisen Terveysarkiston Omakanta- sivulta yhteenvedon sähköisistä lääkemääräyksistä. Tämä palvelu toimii henkilökohtaisilla verkkopankkitunnuksilla. Myös apteekki voi pyydettäessä tulostaa tämän yhteenvedon.

Mitä eksoottisempaan maahan matka suuntautuu sitä järkevämpää on selvittää hyvissä ajoin ennen matkaa lääkkeiden maahantuontirajoitukset sekä dokumenttivaatimukset. Asian voi varmistaa kohdemaan Suomessa sijaitsevasta suurlähetystöstä tai konsulaatista tai kohdemaassa sijaitsevasta Suomen suurlähetystöstä tai konsulaatista.

Helmikuun 2014 alusta alkaen Suomessakin on ollut mahdollista pyytää lääkäriltä ns. eurooppalainen lääkemääräys, jonka avulla reseptilääkkeitä voi ostaa muista EU-maista. Tämä uudistus perustuu vuonna 2011 annettuun EU:n direktiiviin potilaiden oikeuksien soveltamisesta rajat ylittävässä terveydenhuollossa. Eurooppalaiseen reseptiin lääkäri kirjoittaa määräämänsä valmisteen yleensä lääkkeen yleisnimellä eli vaikuttavan aineen nimellä. Lääkkeen kauppanimellä eurooppalainen resepti kirjoitetaan vain biologisista lääkkeistä tai tietyissä, lääkärin erikseen perustelemissa tilanteissa.

Jos Schengen-maasta toiseen matkustavan henkilön on välttämätöntä pitää mukanaan huumaavia tai pääasiassa keskushermoston kautta vaikuttavia lääkkeitä, on niiden tarpeellisuus osoitettava apteekin antamalla maksullisella Schengen-todistuksella. Schengen-alueen ulkopuoliset maat kuten esimerkiksi suosittu lomakohde Thaimaa eivät välttämättä tunnusta tätä todistusta ja voivat vaatia lääkärin kirjoittaman englanninkielisen todistuksen edellä mainituista vahvoista lääkkeistä.

Suomeen palatessa voi lääkkeitä tuoda mukanaan omaan käyttöön tietyin rajoituksin. Eta-maista (EU-valtiot, Norja, Islanti, Liechtenstein) yksityishenkilö voi tuoda mukanaan enintään vuoden käyttöä vastaavan määrän lääkevalmisteita. Postin kautta Suomeen voi toimittaa korkeintaan kolmen kuukauden käyttöä vastaavan määrän. Eta-maiden ulkopuolisista valtioista yksityishenkilö voi tuoda mukanaan lääkevalmisteita henkilökohtaiseen käyttöönsä samoin enintään kolmen kuukauden käyttöä vastaavan määrän. Tarvittaessa henkilön on pystyttävä osoittamaan, että ulkomailta tuotu lääkevalmiste on tarkoitettu hänelle itselleen ja että lääkevalmiste on hankittu sellaiselta taholta, jolla on valmisteen ostomaassa oikeus lääkkeen vähittäismyyntiin. Ulkomailta lääkkeitä hankittaessa on kuitenkin hyvä muistaa, että lääkeväärennökset ovat valitettavasti monissa maissa lähes arkipäivää.

Apteekki voi toimittaa asiakkaalle Kela-korvattuna kerralla korkeintaan 3 kuukauden hoitoaikaa vastaavan määrän lääkettä. Jos oleskelu ulkomailla kestää pidempään kuin 3 kuukautta on lääkekorvausta haettava suoraan Kelasta esittämällä sellaiset matkustusdokumentit, joista selviää ulkomailla oleskelun kesto ja tarkoitus.

Suomen rajojen ulkopuolella ostetuista lääkkeistä voi hakea sairausvakuutuskorvausta Suomen Kelasta. Korvausta maksetaan, jos ulkomailta eurooppalaisella reseptillä hankittu lääke on korvauksen piirissä Suomessa.

Ja kun kaiken tämän edellä esitetyn muistaa niin sitten voikin jo rentoutua nauttimaan lomailusta!

Näytä koko uutinenPiilota uutinen

25.2.2014

Alkoholi ja ikääntyminen

Kun ikää kertyy elimistö sietää yhä huonommin alkoholia. Ikääntyessä kehon nestemäärä pienenee, jolloin alkoholin suhteellinen pitoisuus veressä nousee.

Apteekeista jaettavan Terveydeksi-lehden haastattelema erikoislääkäri Marja Aira Itä-Suomen yliopistosta kiinnittää huomiota alkoholin ja lääkkeiden yhteisvaikutuksiin (Terveydeksi 4/2013). Alkoholi voi lisätä tai vähentää lääkkeen pitoisuutta elimistössä ja alkoholi ja lääke yhdessä otettuna voivat lisätä toistensa haittavaikutuksia. Lähes kaikki ikääntyneet käyttävät säännöllisesti yhtä tai useampaa itsehoito- tai reseptilääkettä tai molempia. Alkoholi ja monilääkitys (eli usean lääkkeen samanaikainen käyttö) on arvaamaton yhdistelmä. Jos käyttää väsyttäviä lääkkeitä, pienikin alkoholimäärä syventää väsymystä. Nukkuessa puolestaan hengityksen katkeilu eli uniapnea lisääntyy.

Usein apteekissa ja lääkärin vastaanotolla kysytään, voiko antibioottikuurin kanssa käyttää alkoholia. – Useimmiten voi, mutta eräät antibiootit saattavat aiheuttaa voimakkaan pahoinvoinnin eli ns. antabusreaktion alkoholin kanssa, toteaa Terveydeksi-lehden haastattelema erikoislääkäri Marja Aira Itä-Suomen yliopistosta.

Yksi merkittävä käytännön haitta alkoholin runsaasta käytöstä on lääkkeiden oton unohtaminen. Muita lääkkeiden ja alkoholin yhteiskäytöstä aiheutuvia haittoja ovat verensokerin ja verenpaineen lasku, rytmihäiriöt, ruokatorven ja mahan limakalvon ärsytys, ongelmat verenohennuslääkehoidon tasapainon löytämisessä, runsaan alkoholin käytön aiheuttama ripuli, epäsäännöllisyys lääkkeiden annostelussa sekä tasapainoaistin heikkeneminen ja kaatumisvaaran lisääntyminen.

Monet ikäihmiset eivät tiedä, että alkoholinkäytön riskirajat laskevat vanhetessa. Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen antamat riskirajat esimerkiksi 65 vuotta täyttäneiden alkoholin käytölle ovat enintään 7 annosta alkoholia viikossa ja enintään 2 annosta kerralla. Näiden alkoholimäärien ja säännöllisen lääkityksen sekä kroonisten sairauksien yhteisvaikutuksesta ei synny vielä vakavia haittoja.

Näytä koko uutinenPiilota uutinen