Punkkien levittämät taudit

Keväällä päivälämpötilan kivuttua noin viiden asteen yläpuolelle alkaa jokavuotinen riesa eli punkkisota. Suomessa punkkeja esiintyy runsaimmin saaristossa ja rannikkoseuduilla, mutta vähitellen punkit ovat yleistyneet myös sisämaassa aina Rovaniemen korkeudelle asti. Johtuen suotuisista kosteusolosuhteista punkit ovat erityisen aktiivisia loppukeväästä ja alkusyksystä.

Suomalaisista punkeista noin joka neljäs kantaa Borrelia-bakteeria, joka ihmiseen tartuttuaan voi aiheuttaa borrelioosiksi eli Lymen taudiksi kutsutun monimuotoisen infektiotaudin. Borrelioosiin sairastuu vuosittain arviolta 2000-3000 suomalaista.

Borrelia-bakteeri tarttuu ihmiseen punkin puremasta vasta siinä vaiheessa, kun punkki on ollut kiinni ihossa useampia tunteja. Sitä vastoin punkin mahdollisesti kantama TBE-virus tarttuu ihmiseen punkin syljestä jo muutamassa minuutissa pureman alkuvaiheessa johtaen vakavaan tautitilaan nimeltä puutiaisaivotulehdus eli Kumlingen tauti.

Pelkkä punkin purema ilman epäilyttäviä jälkioireita ei edellytä hoitotoimenpiteitä. Kuitenkin jos puremakohtaan kehittyy muutamaa senttiä laajempi ihottumaläiskä, rengasmaisesti leviävä tai ei, on ihottumaa näytettävä lääkärille. Samoin jos punkin pureman jälkeen henkilöllä esiintyy flunssan kaltaisia oireita kuten kuumeilua, särkyä ja väsymystä on syytä käydä lääkärissä. Mitä nopeammin suun kautta nautittava antibioottilääkitys aloitetaan sitä tehokkaampaa hoito on, jos kyseessä on borrelioosi. Hoitamaton myöhäisvaiheen borrelioosi aiheuttaa ikäviä neurologisia oireita kuten hermosärkyjä ja toimintahäiriöitä (erityisesti kasvohermon halvausta), nivelsärkyjä ja niveltulehduksia sekä pitkäaikaisia ihottumaläiskiä.

Toinen punkin levittämä tauti eli puutiaisaivotulehdus, Kumlingenin tauti, on oireistoltaan salakavala, sillä oireita esiintyy vain noin 10 – 30 prosentilla tartunnan saaneista. Jos oireita ilmenee ne tulevat usein kahdessa vaiheessa: ensin muutaman päivän tai muutaman viikon kuluttua punkin puremasta esiintyy kuumeilua ja epämääräistä pahaa oloa, sen jälkeen seuraa noin viikon kuumeeton jakso ja vasta sen jälkeen osalle tartunnan saaneista kehittyy varsinainen aivokuume. Aivokuumejakson aikana potilaalla on päänsärkyä, niskajäykkyyttä, valon arkuutta, pahoinvointia ja mahdollisesti muita neurologisia oireita. Koska Kumlingen tauti on virusperäinen ei siihen ole tarjolla antibioottihoitoa. Aivokuumevaiheessa olevat sairastuneet hoidetaan aina sairaalassa. Suurelle osalle aivokuumeen sairastaneista jää pitkäkestoisia, toisinaan jopa pysyviä keskushermosto-oireita.

Sotaa punkkeja vastaan voidaan käydä erilaisilla aseilla. Siinä taistelussa erittäin tärkeää on sekä ihmisten että lemmikkien suojaaminen punkin puremilta. Kissan ja koiran punkkisuojaus kannattaa hankkia aina apteekista, sillä siellä on myytävänä nimenomaan kissan tai koiran iholle sopivia lääkeliuoksia ja lääkkeellisiä punkkipantoja. Kemiallisten punkintorjunta-aineiden lisäksi ihmisten on hyvä pukeutua punkkialueilla metsässä ja korkeassa heinikossa liikuttaessa pitkiin housuihin ja vetää sukat housunlahkeen yli.

Päivittäinen punkkitarkastus niin ihmisille kuin lemmikeillekin on hyvä keino borrelioosi-infektion estämisessä. Punkin poistaminen iholta onnistuu helpoimmin apteekista saatavilla punkkipinseteillä tai –pihdeillä. Punkin tukahduttamista rasvalla ei suositella, sillä silloin punkki voi oksentaa suolensisältöään iholle.

Puutiaisaivotulehduksen ehkäisyyn ei päivittäisestä punkkitarkastuksesta ole apua johtuen tautia levittävän viruksen nopeasta erittymisestä punkin syljestä puremakohtaan. Puutiaisaivotulehdusta vastaan on kuitenkin kehitetty rokote, joka suojaa hyvin tältä ikävältä taudilta. Rokotetta annetaan kolmena annoksena, ensimmäiset kaksi pistosta 1-3 kuukauden välein ja kolmas pistos 9-12 kuukauden kuluttua toisesta pistoksesta. Jatkossa tarvitaan tehosteannos 3-5 vuoden välein. Lapsille ja aikuisille on omat rokotteet. Borrelioosia vastaan ei ole olemassa vielä rokotetta eikä kerran sairastettu borrelioosi anna suojaa uusintainfektiolle.